Maaliskuun alussa olin jälleen Iisa Pajulan järjestämällä sanoituskurssilla. Ensimmäisen Iisan kurssin kävin viime syksynä. Tämä kurssi oli aiempaa vieläkin intensiivisempi ja olin järjettömän väsynyt, mutta onnellinen Kirjoita Kirjoita! -sanoittamisviikonlopun jälkeen.
Kurssilla tehtiin siis lyriikoita valmiiksi annettuihin liideihin. Tavoitteena saattoi olla esimerkiksi kirjoittaa uudelle synapop bändille itkettävä balladi riippuvuuksista ja molemmille kurssipäiville jokaiselle osallistujalle arvottiin uudet liidit. Tein siis yhden aikalailla kokonaisen sanoituksen ja toisena päivänä sain aikaan kertosäkeistön.
Kurssipäivät olivat kyllä tällaiselle hitaalle kirjoittajalle todella kuormittavia. Olisin voinut värkätä sen yhden sanoituksen parissa helposti koko viikonlopun.
Huomasin, että tapani tehdä biisejä on näköjään aika pitkälti tämä:
- Puserran ja pusken väkisin (monta päivää tai viikkoa).
- Sitten päästän irti ja luovutan.
- Kun ego kuolee, syntyy laulu.
Tämän lisäksi pianolla soittaminen auttaa biisinkirjoituksessa hitosti eteenpäin. Usein keksin ensin soinnut ja jopa melodiat ja vasta sen pohjalta alkaa rakentua laululyriikka. Siispä esimerkiksi tällainen blanko-tekstien kirjoittaminen ilman musiikkia on itselleni todella vierasta ja huomattavasti haastavampaa kuin musiikkiin tekeminen.
Tapani tehdä biisejä vie kuitenkin paljon tilaa ja aikaa. Jokaisen biisin jälkeen vajoan kuukaudeksi kuilun pohjalle, kunnes jostain herää toivo uudesta biisistä.
Koska tällaiseen prosessiin kuluu paljon energiaa, varsinaisessa musiikkiteollisuudessa mukana oleminen ei tunnu mun jutulta, vaan tulen kirjoittamaan biisejä (ainakin toistaiseksi) vain itselleni, omilla ehdoillani.
Niiden lyriikoiden lisäksi sanoituskurssilla jäi käteen paljon uusia työkaluja biisinkirjoittamisen tueksi. Tietenkin kurssin kruunasi taitavat ja kannustavat kurssikaverit, joiden tekemisestä sai myös inspiraatiota omiin juttuihin.
Nyt pidän ainakin toistaiseksi taukoa näistä sanoituskursseista ja keskityn tekemään lyriikoita kotona. Joskin saattaa olla, että muutaman sanoittajakaverin kanssa sparraillaan toisiamme sanoitusten suhteen tässä välillä.