Sanoituskurssi on nyt takanapäin ja huh huh, mistähän sitä aloittaisikaan… Ensinnäkin täytyy sanoa, että sanoituskurssi ylitti odotukseni ja sain juuri sitä mitä olin menossa hakemaan: palautetta, vertaistukea ja uskoa omaan tekemiseen.
Tosin viikonloppu oli myös erittäin intensiivinen ja vei kaiken energian. Olin etukäteen suunnitellut eläväni koko viikonlopun jossain ihanassa luovuuden kuplassa, jossa ensin käyn kurssilla hakemassa inspiraatiota ja oppeja, ja sen jälkeen vetäydyn illaksi sanoittamaan kotiin pianon ääreen. Toisin kävi. Kurssipäivän jälkeen energiat riitti juuri ja juuri sipsipussin avaamiseen sohvalla.
Kurssi alkoi perjantaina klo 16. Ensimmäisenä iltana tutustuimme toisiimme ja kävimme läpi kurssin ennakkotehtäviä. Olin varannut myös henkilökohtaisen sparrausajan Iisalle heti perjantai-iltaan ja käytinkin sen valmiin sanoitukseni läpikäymiseen. Demokappaleen soittaminen jollekin ammattilaiselle oli kyllä jännittävä kokemus, mutta sain lempeää palautetta ja kaipaamaani kritiikkiä ja kehitysehdotuksia.
Lauantaina päivä startattiin käymällä läpi aiheen valitsemista, aiheen rajaamista, sanoittamisen metriikkaa ja muuta teoriaa. Tämän jälkeen aloitettiinkin jo omien sanoitusten kirjoittaminen. Tai ainakin yritettiin aloittaa. Itsehän lähinnä istuin sohvalla tuijottamassa tietokoneen tyhjää ruutua jonkinlaisen kirjoitusblokin vallassa. Epätoivostani kertoo ehkä se, että lähdin kävelylle ja päädyin Kallion kirkkoon kuuntelemaan urkumusiikkia. Ei auttanut kirjoitusblokkiin, mutta olipahan kiva kuunnella.
Kurssin iltaosuudessa Iisa kertoi kattavasti musiikkibisneksestä ja sen toiminnasta sanoittajan näkökulmasta. Oli hienoa saada ensikäden tietoa ammattilaiselta, sillä musiikkialan verhon taakse on vaikea nähdä.
Kun lähdin lauantaina kotiin, koetin vielä bussissa saada sanoistusta kasaan. Tässä vaiheessa olin varma, että en onnistu kirjoittamaan sanoitusta viikonlopun aikana ja minun pitää lukea jokin vanhoista sanoituksistani kurssin lopuksi. Yön nukuin huonosti miettien kuinka olen ainut, joka ei saanut tekstiä aikaan.
Sunnuntaiaamuna kävimme keskustelua kurssikaverini Juhon kanssa. Tsekkasin Juhon kirjoittamaa sanoitusta ja puhuttiin yleisesti siitä mitä aiheita meillä oli mielessä kurssille tullessa. En tiedä auttoiko tämä keskustelu jäsentelemään asioita, mutta sunnuntai-aamun teoriaopetuksen aikaan aloin saamaan välähdyksiä, joita kirjailin ylös paperin reunoille.
Tunnin lounastauon aikana kirjoitinkin lyriikan lähes valmiiksi. (Lyriikka alla.)
Lounaan jälkeen kaikki halukkaat saivat lukea viikonlopun aikana kirjoittamansa sanoituksen. Väitän, että kurssin turvallinen ja lämmin ilmapiiri oli syynä siihen, että suurin osa kurssilaisista luki tuotoksensa. Ja WAU miten vahvoja tekstejä saikaan kurssin lopuksi kuunnella.
Sanoituskurssi syvensi hienosti Iisan kirjan (Itke, kirjoita, laula – Kaikki sanoittamani tunteet, Nemo) asioita ja sain todella paljon sulateltavaa. Omia sanoituksia katsoo nyt ihan eri näkökulmasta kuin aiemmin.
Oman kiitoksensa ansaitsee kurssikaverit, koska hitto meillä oli ihana porukka kasassa. Tajuttoman lahjakkaita ja osaavia tyyppejä, joiden seurassa oli kuin kotonaan. Sain monta uutta kaveria ja sellaista tyyppiä joihin voin ottaa yhteyttä, jos tarvitsen apua tai vertaistukea sanoitus- ja musahommissa.
Kultareunaisia shampanjalaseja
(Verse 1) Mulla ois nyt sulle asiaa Haluaisin sulle vielä soittaa (Bridge) Mehän puhuttiin aina säästä Ja siitä koska nähtäisiin Nyt kaiken roskapussiin sullon tän ajanjakson pakettiin (Chorus) Yhden asian sulta varastan kultareunaisia shampanjalaseja Yhden asian sulta varastan kultareunaisia shampanjalaseja (Verse 2) Täällä kesken on niin monta räsymattoa tosi monta (Bridge) Parisängyn päällä istun Katson tyhjiin käytäviin Nyt kaiken roskapussiin sullon tän ajanjakson pakettiin. (Chorus) Yhden asian sulta varastan kultareunaisia shampanjalaseja Yhden asian sulta varastan kultareunaisia shampanjalaseja (C-osa) Älä mene vielä Älä mene vielä Älä mene vielä Hei Älä mene vielä
Anu Marin, 2022
(Tekstin kopiointi tai levittäminen ilman lupaa kielletty.)