Miksi tein masennusfolk-merch t-paidan?
Minähän en oikeastaan ymmärrä vaateteollisuudesta mitään. Sen verran olen kuitenkin yrittäjävuosien aikana oppinut, että vastuullisesti tuotettujen vaatteiden löytäminen ei ole kovinkaan helppoa. Samalla tiedostan maailmassa olevan jo valmiiksi valtavan määrän tekstiilejä ja siksi masennusfolk-merchin tekeminen ei ollut minulle mikään itsestään selvä päätös. Kävin pitkään arvopohdintaa siitä, pitäisikö oheistuotteita tehdä ollenkaan, sillä en halua, että musiikkini tukeminen mahdollistaisi riistoa jossain muualla tai kuormittaisi ympäristöä turhaan.
Päädyin lopulta tekemään masennusfolk-merch t-paidan, mutta muutamalla periaatteella, joilla yritän ainakin minimoida vahinkoja…
1. T-paidan pitää olla oikeasti laadukas
Jos t-paita menettää muotonsa muutamassa pesussa tai painatus irtoaa nopeasti, siitä tulee vain lisää tekstiilijätettä. Siksi tavoitteenani oli löytää laadukas paita, joka kestää käytössä vuosia.
2. Vaatteella pitää olla vastuullisuussertifikaatteja
En väitä ymmärtäväni sertifikaattijärjestelmiä. Eivätkä ne yksin takaa sitä, että kaikki olisi täydellisesti kunnossa, mutta ne lisäävät todennäköisyyttä sille, että tuotannossa on jonkinlaista ulkopuolista valvontaa.
Siksi valitsin paidan, jossa on esimerkiksi:
- GOTS-sertifioitu luomupuuvilla
- Fair Wear Foundationin valvoma tuotanto
- PETA-approved vegan
Nämä tuskin tekevät tuotteesta täydellistä, mutta ne tekevät siitä todennäköisemmin vastuullisemman kuin monet muut vaihtoehdot.
3. Vaatteen alkuperän pitää olla tiedossa
Halusin myös, että tuotantoketju ei ole täysin hämärän peitossa. Täydellistä läpinäkyvyyttä ei tekstiiliteollisuudessa usein ole, mutta ainakin nämä perustiedot ovat tiedossa:
- kudonta, värjäys ja ompelu: Bangladesh
Painatuksen tilasin suomalaiselta yritykseltä.
4. Paidat tehdään ennakkotilauksena
Masennusfolk-merch t-paidat valmistetaan ennakkotilauksena. Se tarkoittaa, että paitoja ei tilata suurta varastoa odottamaan ostajia. Sen sijaan valmistetaan vain ne paidat, jotka oikeasti tilataan. Tämä vähentää riskiä sille, että käyttämättömiä vaatteita jäisi varastoon tai päätyisi lopulta jätteeksi.
Merch tukee EP:n tekemistä
Tämä merch-paita liittyy suoraan myös musiikkiini. Olen tekemässä 74100-EP:tä, ja indie-artistina musiikin tekeminen rahoitetaan usein hyvin konkreettisilla tavoilla. Suomen musiikkimarkkina on pieni, ja monien indieartistien julkaisut tehdään käytännössä omakustanteisesti. Samaan aikaan kulttuurialan leikkaukset ovat vähentäneet apurahoja, joten musiikkia tehdään yhä useammin pienistä puroista kertyvällä rahoituksella.
Ammattimaisesti tuotetun kappaleen tekeminen ei tarkoita vain sitä, että artisti kirjoittaa biisin. Sen ympärille tarvitaan usein myös muiden osaajien työtä: esimerkiksi tuottaja, äänittäjä, miksaus ja masterointi.
Siksi olen asettanut itselleni hyvin konkreettisen tavoitteen:
51 myytyä t-paitaa kattaa yhden EP-kappaleen tuotantokustannukset.
Jos siis päätät ostaa paidan, et osta vain vaatetta, vaan olet myös konkreettisesti mukana mahdollistamassa uuden musiikin syntymistä. Samalla autat pitämään taiteellisen vapauden ja tekijänoikeudet artistilla itsellään, jolloin tulevaisuudessa kertyvät korvaukset palaavat suoraan uuden musiikin tekemiseen, eivät välikäsille.
Mistä masennusfolk-merch t-paidan voi tilata?
Masennusfolk-merch t-paita on ennakkotilattavissa verkkokaupastani. Paita on pinkki unisex-mallinen t-paita, jossa on taiteilija Sanna Seetrin piirtämä sininen lintu ja selässä lyriikkateksti “Mitä sanois mun äiti”.
Spotifyn soittolistamuutos ravistelee indie-kenttää
Viime viikolla Helsingin Sanomat uutisoi kuinka Spotify siirtää soittolistojen teon Ruotsiin ja tämä aiheutti pienimuotoisen mylläkän ainakin Suomen indie-musakentässä, sillä monet muusikot pohtivat, pääsevätkö pienet artistit enää Spotifyn kuratoimille soittolistoille.
Jos Spotifyn toimintaperiaate ei ole sinulle tuttu, aloitetaan perusteista.
Kun julkaiset musiikkia Spotifyhin artistina, biisi pitchataan eli sille tehdään myyntipuhe Spotify for Artists -palvelussa. Tämä pitch sekä itse julkaisu päätyvät ihmiselle, joka lukee kuvauksen, kuuntelee biisin ja päättää, sijoitetaanko se Spotifyn omille soittolistoille. Suomessa tähän työhön on ollut tasan yksi henkilö, mikä on jo itsessään ongelmallista. Käytännössä soittolistat ovat määräytyneet yhden ihmisen musiikillisten preferenssien mukaan.
Miksi soittolistoille pääsemisellä on väliä?
Erityisesti pienille ja tuntemattomille artisteille soittolistat ovat elintärkeitä. Spotify ei maksa indie-artisteille käytännössä mitään (kysymys on niin olemattoman pienistä summista, että tulopuolta ei oikeastaan synny). Rahan sijaan Spotifystä haetaankin näkyvyyttä ja kuuntelukertoja. Näkyvyyden sitten toivotaan sormet ristissä tuovan mitä tahansa muuta myyntiä (keikat, merch-tuotteet, fyysiset äänitteet jne.), jolla artisti kattaisi edes biisin tuotantokustannukset.
Soittolistoille pääseminen ja niillä pysyminen puolestaan tuo uusia kuulijoita biiseille. Kun esikoissingleni ”Äiti” pärähti ilmestyessään peräti kahdelle Spotify-listalle, joista toinen oli vielä suhteellisen ison seuraajamäärän omaava New Music Friday -lista, sen kuuntelumäärät kasvoivat mittapuullani räjähdysmäisesti. Kun seuraavat biisini pääsivät vain yhdelle pienemmälle Spotify-listalle, ja silloinkin listan häntäpäähän, niiden kuuntelukerrat jäivät kauas esikoissinglen kuuntelumääristä. Pienemmillä indie-artisteilla kuuntelumäärät jäävät helposti alle tuhanteen kuuntelukertaan mikäli listauksia ei tule. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei kukaan löydä musiikkia, jota ei näy missään.
Mitä Spotifyn Ruotsi-siirto tarkoittaa pienille artisteille?
Nyt kun se yksi ja ainut Spotify-listojen tekijä on potkittu pois palkkalistoilta ja soittolistojen teko siirretty Ruotsiin, etenkin pienet artistit pelkäävät sen vievän mahdollisuudet päästä soittolistoille. Itse näen tässä muutaman mahdollisen skenaarion, joissa voi olla niin hyvät kuin huonotkin puolensa:
1. Listojen tekijä ei tunne Suomen musiikkikenttää
Ruotsalaiset soittolistojen rakentajat saattavat olla uhka tai mahdollisuus. Jos ei tunne Suomen musiikkikenttää, listaukset saattavat tapahtua pelkän suosion tai kuuntelumäärien perusteella. On aina varmempi valinta soittaa musiikkia suosituimmilta artisteilta, jos halutaan kasvattaa listojen seuraajamääriä.
2. Listojen tekijä ei tunne Suomen musiikkikenttää 😀
Toisaalta, jos ei tunne Suomen musiikkikenttää, listaukset saattavat tapahtua jonkun aivan muun kuin pelkän suosion tai kuuntelumäärien perusteella, esimerkiksi listan tekijän omien musiikillisten preferenssien mukaan, joka taas saattaa tuottaa mielenkiintoisia nostoja tai sitten ei. 😀 Riippuu kai preferensseistä ja mistä kantilta asiaa katsoo.
3. Tekoäly luo tulevaisuuden yksilölliset soittolistat
Spotifyn päätös voi enteillä myös sitä, että ihmisten tekemä työ siirtyy vähitellen tekoälylle. Jo nyt algoritmit tekevät käyttäjille “soittolistaradioita” oman kuunteluhistorian perusteella. Tekoälyn tekemät nostot riippuvat aina siitä, mihin se on opetettu. On ehkä hieman naiivia odottaa, että yksikään techbro koodaisi tekoälyn, joka huomioisi positiivisella tavalla marginaalimusiikkia ja pieniä artisteja.
Lisäksi, jos tekoälyllä on jatkossa suurempi rooli soittolistojen luomisessa, on täysin mahdollista, että algoritmejä taitavasti hyödyntävät artistit alkavat optimoida sekä pitchejään että artistiprofiilejaan niin, että tekoäly “ymmärtää” ne paremmin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ne artistit, jotka osaavat puhua oikeaa kieltä (avainsanat, metadata, kuvaukset) päätyvät listoille.
Pohdintaa omasta tulevaisuudestani Spotifyssä
Olen julkaisemassa musiikkia seuraavan kerran keväällä 2026. Todennäköisesti julkaisen tulevan masennusfolk-EP:n kaksi ensimmäistä singleä myös Spotifyssä testatakseni päätyvätkö biisit edelleen soittolistoille. Mikäli biisit eivät saa listauksia, ja kuuntelumäärät jäävät olemattomiksi, päättyy todennäköisesti matkani Spotifyn kanssa siihen ja tulevaisuudessa musiikkini voi kuunnella muista suoratoistopalveluista.
Vaikka Spotify nostaisi seuraavia singlejäni, en silti julkaise palvelussa koko EP:tä. Tämä johtuu siitä, että albumiraidat eivät tuota juuri mitään, eivät rahaa eivätkä näkyvyyttä. Miksi siis antaisin ne Spotifylle ilmaiseksi? Koko EP:n saavat ne, jotka ostavat sen Bandcampista tai fyysisenä äänitteenä. Ota siis Bandcamp-tilini seurantaan.
Jos taas haluat tukea minua EP:n tuotantokustannuksissa, etsin yritysyhteistyökumppaneita ja sponsoreita. Suunnittelemani yhteistyöpaketit yrityksille löydät TÄÄLTÄ.
Anu Marin Äiti -biisin julkkari ja lyriikat
Perjantaina 24.3.2023 julkaistiin vihdoin debyyttisingleni ”Äiti”. Kappaleen pääset kuuntelemaan TÄSTÄ
Olen elänyt siis koko viikonlopun tällaisessa musiikki / biisikuplassa. Kuunnellut biisiä, kertonut siitä kaikille tutuille ja kavereille, tehnyt somepostauksia… Pidimme myös pienet juhlat Heikin fysioterapeutiksi valmistumisen ja minun biisinjulkkarin kunniaksi.
Vieläkin pitää välillä nipistää itseään, että mun biisi on oikeasti kaikkien kuultavissa kaikissa suoratoistopalveluissa. Spotify oli valinnut kappaleen jopa kahdelle soittolistalle: New Music Friday Suomi ja Suomi-indie Tänään. Siis minun masennusfolk-biisi samalla listalla Sannin ja Antti Tuiskun kanssa. Kun näin nuo listaukset, ensimmäinen ajatukseni oli: ”Tässä on pakko olla joku virhe. Ehkä tää mun biisi näkyy vaan mulla täällä listalla, mutta ei muilla.”
Oon ollut yllättynyt ”Äiti” -biisin kuuntelumääristä, mutta eniten palautteesta jota olen saanut. Ihmiset ovat kertoneet yksityisviesteissä masennuksesta, äidin menettämisestä, äidiltä tulleesta jatkuvasta moittimisesta tai siitä mitä haluaisi sanoa omille lapsilleen.
Juuri tätä on musiikki parhaimmillaan. Se herättää muistoja ja tunteita. Joskus huonoja, joskus hyviä. Uskon, että kaikki se parantaa ja tekee maailmasta helpomman paikan olla. On myös ihanaa nähdä miten oma biisi alkaa elää omaa elämäänsä julkaisun jälkeen. Jokainen antaa sille oman merkityksensä ja se on jotenkin tosi liikuttavaa ja kaunista.
Yksi parhaimmista jutuista on ollut se, että tosi monen ikäiset ihmiset on tykänneet biisistä. Olen saanut viestejä, että lapset on halunneet kuunnella biisiä ja toisaalta myös esimerkiksi useiden kavereiden vanhemmat on tykänneet siitä myös. Ehkä siinä kysymyksessä on jotain universaalia: ”Ja mä mietin mitä sanois mun äiti?”
Anu Marin, Äiti -kappaleen lyriikat:
mä oon kiertäny tän auringon jo kolmekymmentäkaks kertaa enkä tiedä mihin matka on elämä vaan mua kuljettaa ja mä mietin mitä sanois mun äiti kysynyt oon miksen saa mitään valmiiks miksi on niin vaikee pysähtyy elämä kävi mulle niin kalliiks ja ajantaju täällä hämärtyy ja mä mietin mitä sanois mun äiti lehdestä luin tänään kuinka voisin miljoonabisneksenkin rakentaa, kun vaan mieleltäni terve oisin. en ees tiedä miks mua masentaa. ja mä mietin mitä sanois mun äiti mä vaan mietin mitä sanois mun äiti mä oon kiertäny tän auringon jo kolmekymmentäkolme kertaa silti pelkään että jumissa oon ikuisesti tässä marraskuussa ja mä mietin mitä sanois mun äiti
Anu Marin, 15.11.2021
(Tekstin kopiointi tai levittäminen ilman lupaa kielletty.)
Nyt kun ensimmäinen biisi saatiin maaliin, aletaan tekemään Jarin kanssa seuraavaa. Katsotaan millaisella aikataululla se saadaan valmiiksi, mutta Jarin lähettämien ideoiden ja demojen olen kyllä todella innoissani tästä seuraavastakin!
Lauluja ilmastonmuutoksesta
Helmi-maaliskuun vaihteessa syntyi jälleen yksi laulu. Syksyllä sisälläni kyti pitkään tarve kirjoittaa lauluja ilmastonmuutoksesta ja ilmastoahdistuksesta, ja tuolloin tein yhden biisin ekoterroristista. Tykkään siitä edelleen tosi paljon ja haluaisin julkaista biisin jossain vaiheessa kaiken kansan kuultavaksi, koska sanoitukset tuntuivat todella nerokkailta.
En kuitenkaan saanut purettua kaikkea ahdistusta siihen yhteen biisin. Siispä tein myös toisen ilmastoahdistusbiisin, joka meni mielestäni nappiin musiikillisesti että sanoitustensa puolesta. Koetin nauhoittaa biisistä demon, mutta eihän siitä mitään tullut kun tietokone / Focusrite sekosi. Älkää kysykö, sillä en todellakaan tiedä miten hitossa se on edes mahdollista.
Biisin kirjoittaminen lähti liikkeelle siitä, että menin taas pianon ääreen tapailemaan sointuja. Sieltä löytyikin sitten ihana sointukierto, johon jäin jotenkin jumiin. Aika nopeasti ensimmäinen säkeistö kirjoitti itse itsensä kun inspiroiduin soinnuista ja melodiasta niin paljon.
Kappaleelle ei tosin ole vielä nimeä. Tässä pätkä sen lyriikoista.
(Verse 1) lasitetulla parvekkeella kasvatan kaktusta onko se viimeinen olemassaoleva hapenpuutteen kyllä huomaan mutta en välitä onko meillä kohta enää ikimetsiä (Chorus) Pistä silmät kiinni Pistä silmät kiinni Ei täällä oon mitään nähtävää kaikki on kai hyvin kaikki on kai hyvin niin ainakin koetan uskotella
Anu Marin, 2023
(Tekstin kopiointi tai levittäminen ilman lupaa kielletty.)
Kappaleella on jo oikeastaan kaikki säkeistöt valmiina, mutta C-osasta puuttuu vielä kunnollinen sanoitus / idea. En oikein meinaa saada kiinni siitä mihin suuntaan lähtisin biisiä siinä viemään. Sen pitäisi olla sellainen huippuhetki kuitenkin jossa tapahtuu ehkä jokin yllättävä käänne. Noh, jääköön se vielä mietintämyssyyn ja ehkä saan sen valmiiksi sitten kun pääsen joskus äänittämään sen hiton demon.
Toisenkin kappaleen tein alkuvuodesta ennen tätä biisiä. Onneksi sentään siitä sain demon purkkiin ja lähetinkin sen Jarille. Katsotaan mikä biisi tehdään seuraavaksi nyt kun ”Äiti” on saatu purkitettua ja julkaistaan 24.3.! En malta odottaa ensi viikon perjantaita!
Iisa Pajulan Kirjoita Kirjoita! -sanoituskurssilla
Maaliskuun alussa olin jälleen Iisa Pajulan järjestämällä sanoituskurssilla. Ensimmäisen Iisan kurssin kävin viime syksynä. Tämä kurssi oli aiempaa vieläkin intensiivisempi ja olin järjettömän väsynyt, mutta onnellinen Kirjoita Kirjoita! -sanoittamisviikonlopun jälkeen.
Kurssilla tehtiin siis lyriikoita valmiiksi annettuihin liideihin. Tavoitteena saattoi olla esimerkiksi kirjoittaa uudelle synapop bändille itkettävä balladi riippuvuuksista ja molemmille kurssipäiville jokaiselle osallistujalle arvottiin uudet liidit. Tein siis yhden aikalailla kokonaisen sanoituksen ja toisena päivänä sain aikaan kertosäkeistön.
Kurssipäivät olivat kyllä tällaiselle hitaalle kirjoittajalle todella kuormittavia. Olisin voinut värkätä sen yhden sanoituksen parissa helposti koko viikonlopun.
Huomasin, että tapani tehdä biisejä on näköjään aika pitkälti tämä:
- Puserran ja pusken väkisin (monta päivää tai viikkoa).
- Sitten päästän irti ja luovutan.
- Kun ego kuolee, syntyy laulu.
Tämän lisäksi pianolla soittaminen auttaa biisinkirjoituksessa hitosti eteenpäin. Usein keksin ensin soinnut ja jopa melodiat ja vasta sen pohjalta alkaa rakentua laululyriikka. Siispä esimerkiksi tällainen blanko-tekstien kirjoittaminen ilman musiikkia on itselleni todella vierasta ja huomattavasti haastavampaa kuin musiikkiin tekeminen.
Tapani tehdä biisejä vie kuitenkin paljon tilaa ja aikaa. Jokaisen biisin jälkeen vajoan kuukaudeksi kuilun pohjalle, kunnes jostain herää toivo uudesta biisistä.
Koska tällaiseen prosessiin kuluu paljon energiaa, varsinaisessa musiikkiteollisuudessa mukana oleminen ei tunnu mun jutulta, vaan tulen kirjoittamaan biisejä (ainakin toistaiseksi) vain itselleni, omilla ehdoillani.
Niiden lyriikoiden lisäksi sanoituskurssilla jäi käteen paljon uusia työkaluja biisinkirjoittamisen tueksi. Tietenkin kurssin kruunasi taitavat ja kannustavat kurssikaverit, joiden tekemisestä sai myös inspiraatiota omiin juttuihin.
Nyt pidän ainakin toistaiseksi taukoa näistä sanoituskursseista ja keskityn tekemään lyriikoita kotona. Joskin saattaa olla, että muutaman sanoittajakaverin kanssa sparraillaan toisiamme sanoitusten suhteen tässä välillä.