Anu Marin Äiti -biisin julkkari ja lyriikat

Perjantaina 24.3.2023 julkaistiin vihdoin debyyttisingleni ”Äiti”. Kappaleen pääset kuuntelemaan TÄSTÄ

Olen elänyt siis koko viikonlopun tällaisessa musiikki / biisikuplassa. Kuunnellut biisiä, kertonut siitä kaikille tutuille ja kavereille, tehnyt somepostauksia… Pidimme myös pienet juhlat Heikin fysioterapeutiksi valmistumisen ja minun biisinjulkkarin kunniaksi.

Vieläkin pitää välillä nipistää itseään, että mun biisi on oikeasti kaikkien kuultavissa kaikissa suoratoistopalveluissa. Spotify oli valinnut kappaleen jopa kahdelle soittolistalle: New Music Friday Suomi ja Suomi-indie Tänään. Siis minun masennusfolk-biisi samalla listalla Sannin ja Antti Tuiskun kanssa. Kun näin nuo listaukset, ensimmäinen ajatukseni oli: ”Tässä on pakko olla joku virhe. Ehkä tää mun biisi näkyy vaan mulla täällä listalla, mutta ei muilla.”

Oon ollut yllättynyt ”Äiti” -biisin kuuntelumääristä, mutta eniten palautteesta jota olen saanut. Ihmiset ovat kertoneet yksityisviesteissä masennuksesta, äidin menettämisestä, äidiltä tulleesta jatkuvasta moittimisesta tai siitä mitä haluaisi sanoa omille lapsilleen.

Juuri tätä on musiikki parhaimmillaan. Se herättää muistoja ja tunteita. Joskus huonoja, joskus hyviä. Uskon, että kaikki se parantaa ja tekee maailmasta helpomman paikan olla. On myös ihanaa nähdä miten oma biisi alkaa elää omaa elämäänsä julkaisun jälkeen. Jokainen antaa sille oman merkityksensä ja se on jotenkin tosi liikuttavaa ja kaunista.

Yksi parhaimmista jutuista on ollut se, että tosi monen ikäiset ihmiset on tykänneet biisistä. Olen saanut viestejä, että lapset on halunneet kuunnella biisiä ja toisaalta myös esimerkiksi useiden kavereiden vanhemmat on tykänneet siitä myös. Ehkä siinä kysymyksessä on jotain universaalia: ”Ja mä mietin mitä sanois mun äiti?”

Anu Marin, Äiti -kappaleen lyriikat:

mä oon kiertäny tän auringon
jo kolmekymmentäkaks kertaa
enkä tiedä mihin matka on
elämä vaan mua kuljettaa

ja mä mietin
mitä sanois mun äiti

kysynyt oon miksen saa mitään valmiiks
miksi on niin vaikee pysähtyy
elämä kävi mulle niin kalliiks
ja ajantaju täällä hämärtyy

ja mä mietin
mitä sanois mun äiti

lehdestä luin tänään kuinka voisin
miljoonabisneksenkin rakentaa,
kun vaan mieleltäni terve oisin.
en ees tiedä miks mua masentaa.

ja mä mietin
mitä sanois mun äiti
mä vaan mietin
mitä sanois mun äiti

mä oon kiertäny tän auringon
jo kolmekymmentäkolme kertaa
silti pelkään että jumissa oon
ikuisesti tässä marraskuussa

ja mä mietin
mitä sanois mun äiti

Anu Marin, 15.11.2021
(Tekstin kopiointi tai levittäminen ilman lupaa kielletty.)

Nyt kun ensimmäinen biisi saatiin maaliin, aletaan tekemään Jarin kanssa seuraavaa. Katsotaan millaisella aikataululla se saadaan valmiiksi, mutta Jarin lähettämien ideoiden ja demojen olen kyllä todella innoissani tästä seuraavastakin!

Lauluja ilmastonmuutoksesta

Helmi-maaliskuun vaihteessa syntyi jälleen yksi laulu. Syksyllä sisälläni kyti pitkään tarve kirjoittaa lauluja ilmastonmuutoksesta ja ilmastoahdistuksesta, ja tuolloin tein yhden biisin ekoterroristista. Tykkään siitä edelleen tosi paljon ja haluaisin julkaista biisin jossain vaiheessa kaiken kansan kuultavaksi, koska sanoitukset tuntuivat todella nerokkailta.

En kuitenkaan saanut purettua kaikkea ahdistusta siihen yhteen biisin. Siispä tein myös toisen ilmastoahdistusbiisin, joka meni mielestäni nappiin musiikillisesti että sanoitustensa puolesta. Koetin nauhoittaa biisistä demon, mutta eihän siitä mitään tullut kun tietokone / Focusrite sekosi. Älkää kysykö, sillä en todellakaan tiedä miten hitossa se on edes mahdollista.

Biisin kirjoittaminen lähti liikkeelle siitä, että menin taas pianon ääreen tapailemaan sointuja. Sieltä löytyikin sitten ihana sointukierto, johon jäin jotenkin jumiin. Aika nopeasti ensimmäinen säkeistö kirjoitti itse itsensä kun inspiroiduin soinnuista ja melodiasta niin paljon.

Kappaleelle ei tosin ole vielä nimeä. Tässä pätkä sen lyriikoista.

(Verse 1)
lasitetulla parvekkeella
kasvatan kaktusta
onko se viimeinen
olemassaoleva

hapenpuutteen kyllä huomaan
mutta en välitä
onko meillä kohta enää
ikimetsiä

(Chorus)
Pistä silmät kiinni
Pistä silmät kiinni
Ei täällä oon
mitään nähtävää
kaikki on kai hyvin
kaikki on kai hyvin
niin ainakin
koetan uskotella

Anu Marin, 2023
(Tekstin kopiointi tai levittäminen ilman lupaa kielletty.)

Kappaleella on jo oikeastaan kaikki säkeistöt valmiina, mutta C-osasta puuttuu vielä kunnollinen sanoitus / idea. En oikein meinaa saada kiinni siitä mihin suuntaan lähtisin biisiä siinä viemään. Sen pitäisi olla sellainen huippuhetki kuitenkin jossa tapahtuu ehkä jokin yllättävä käänne. Noh, jääköön se vielä mietintämyssyyn ja ehkä saan sen valmiiksi sitten kun pääsen joskus äänittämään sen hiton demon.

Toisenkin kappaleen tein alkuvuodesta ennen tätä biisiä. Onneksi sentään siitä sain demon purkkiin ja lähetinkin sen Jarille. Katsotaan mikä biisi tehdään seuraavaksi nyt kun ”Äiti” on saatu purkitettua ja julkaistaan 24.3.! En malta odottaa ensi viikon perjantaita!

Iisa Pajulan Kirjoita Kirjoita! -sanoituskurssilla

Maaliskuun alussa olin jälleen Iisa Pajulan järjestämällä sanoituskurssilla. Ensimmäisen Iisan kurssin kävin viime syksynä. Tämä kurssi oli aiempaa vieläkin intensiivisempi ja olin järjettömän väsynyt, mutta onnellinen Kirjoita Kirjoita! -sanoittamisviikonlopun jälkeen.

Kurssilla tehtiin siis lyriikoita valmiiksi annettuihin liideihin. Tavoitteena saattoi olla esimerkiksi kirjoittaa uudelle synapop bändille itkettävä balladi riippuvuuksista ja molemmille kurssipäiville jokaiselle osallistujalle arvottiin uudet liidit. Tein siis yhden aikalailla kokonaisen sanoituksen ja toisena päivänä sain aikaan kertosäkeistön.

Kurssipäivät olivat kyllä tällaiselle hitaalle kirjoittajalle todella kuormittavia. Olisin voinut värkätä sen yhden sanoituksen parissa helposti koko viikonlopun.

Huomasin, että tapani tehdä biisejä on näköjään aika pitkälti tämä:

  1. Puserran ja pusken väkisin (monta päivää tai viikkoa).
  2. Sitten päästän irti ja luovutan.
  3. Kun ego kuolee, syntyy laulu.

Tämän lisäksi pianolla soittaminen auttaa biisinkirjoituksessa hitosti eteenpäin. Usein keksin ensin soinnut ja jopa melodiat ja vasta sen pohjalta alkaa rakentua laululyriikka. Siispä esimerkiksi tällainen blanko-tekstien kirjoittaminen ilman musiikkia on itselleni todella vierasta ja huomattavasti haastavampaa kuin musiikkiin tekeminen.

Tapani tehdä biisejä vie kuitenkin paljon tilaa ja aikaa. Jokaisen biisin jälkeen vajoan kuukaudeksi kuilun pohjalle, kunnes jostain herää toivo uudesta biisistä.

Koska tällaiseen prosessiin kuluu paljon energiaa, varsinaisessa musiikkiteollisuudessa mukana oleminen ei tunnu mun jutulta, vaan tulen kirjoittamaan biisejä (ainakin toistaiseksi) vain itselleni, omilla ehdoillani.

Niiden lyriikoiden lisäksi sanoituskurssilla jäi käteen paljon uusia työkaluja biisinkirjoittamisen tueksi. Tietenkin kurssin kruunasi taitavat ja kannustavat kurssikaverit, joiden tekemisestä sai myös inspiraatiota omiin juttuihin.

Nyt pidän ainakin toistaiseksi taukoa näistä sanoituskursseista ja keskityn tekemään lyriikoita kotona. Joskin saattaa olla, että muutaman sanoittajakaverin kanssa sparraillaan toisiamme sanoitusten suhteen tässä välillä.

Äänitykset studiolla joulun väliviikolla

Olin reilun viikon mittaisella joululomalla töistä Rebel Liftersiltä ja siihen väliin oli hyvä survoa äänitykset Jarin ja Liinun studiolla Laajalahdessa. Tällä kerralla meillä oli tavoitteena nauhoittaa kaikki loput piano- ja lauluraidat biisiä varten. Nyt on siis todennäköisesti kaikki olennainen purkitettu ja matskua voidaan alkaa työstää kunnolla eteenpäin.

Voin käsi sydämellä sanoa, että ne säveltämäni pianojutut kuulosti törkeen hyvältä ja mikä parasta, ne jäi soimaan päähän! Samalla pianosooloista saatiin C-osaan lisää pituutta, koska hitto ne vaan kruunasi sen koko biisin. Piano on vaan paras soitin.

Pianon lisäksi äänitettiin tietysti lisää laulumassaa ja stemmoja. Sen verran täytyy sanoa, että työskentelin täysin oman äänialani ulkopuolella. Ja se kyllä kuului. Onneksi stemmoissa ja muissa taustalauluissa ei ole niin väliksi miltä ääni kuulostaa. Ne kuuluu taustalta sen verran hiljaa (ja onneksi kuuluu), koska sen verran karun kuuloista rääkymistä homma välillä oli. Kannatti kuitenkin rääkyä, sillä lopputulos yllätti positiivisesti.

Äänitykset studiolla meni ohi todella nopeasti ja kotona harjoittelu kannatti, koska esim. pianot saatiin kerralla purkkiin. Biisiin tulee aivan eri tavalla syvyyttä, kun siihen saa kokonaisen bändin taustalle.

Tammikuun aikana saankin äänitteen kuunneltavaksi, jotta siihen voidaan tarvittaessa tehdä viimehetken muutoksia. Sen jälkeen biisi onkin sitten masterointia ja julkaisua vaille valmis. Apua miten nopeasti aika menee!

Ajatuksissani oli, että joululomalla pääsen myös kirjoittamaan rauhassa ainakin yhden uuden biisin. Koko vuosi on kuitenkin ollut niin kuormittava, että nukuin parhaimmillaan 10 tunnin yöunia ja siihen päälle vielä päiväunet päivittäin. Tämän lisäksi osa joulun väliviikon päivistä meni lähinnä itkiessä, kun vanha ja rakas lemmikkimarsuni kuoli yllättäen loman aikana. Loman viimeisenä päivänä sain vähän lyriikkaakin kirjoitettua, mutta ei siitä vielä ainakaan biisiksi asti ollut. Parempi kuitenkin sekin kuin ei mitään.

Hassua ajatellakin, että seuraavat äänitykset studiolla saattaa olla jo seuraavan biisin merkeissä! Enhän mä hommaa kuitenkaan yhteen biisiin jätä, kun varastossa on useita sellaisia jotka haluaisin julkaista.

Hieno sinkun kansikuva omalle biisille

Tässä muutama viikko sitten tajusin, että sinkullehan pitää tietenkin olla hieno sinkun kansikuva. Visioni sinkun kannesta oli se, että en halua siihen omaa pärstääni. En myöskään halunnut, että kansikuva alleviivaa jotain itsestäänselvää (= jos kappale kertoo hevosesta, sinkun kannessa on hevonen). Ennemmin toivon, että kansitaide antaa musiikille uuden tason ja tuo siihen jotain syvyyttä.

Omat kuvaustaitoni ovat niin alkukantaiset, että asiaan oli kaksi vaihtoehtoa: 1) Kuvata itse sinkun kanteen niin kamala kuva, että se on koominen ja siten myös taidetta. 2) Kysyä joku muu tekemään kansitaidetta.

Päädyin vaihtoehtoon 2.

Etsiskelin ensin muutamia valokuvaajia, mutta lopulta päädyin siihen, että kannet tekee serkkuni ja taiteilija Sanna Sipi. Ennen joulua aloimme visioimaan kansitaidetta yhdessä Sannan kanssa. Katselimme hänen tekemiään töitä, kuuntelimme tekemääni musiikkia, istuimme hämärässä kynttilänvalossa ja söimme linssikeittoa. Kuulostaapa taiteelliselle – haha!

Oikeastaan meillä löytyi melko nopeastikin yhteinen ajatus siitä millainen tunnelma kansikuvasta voisi välittyä. Halusin kuitenkin, että Sanna antaa kanteen oman näkemyksensä julkaistavasta biisistä, joten mitään liian tarkkoja raameja en työlle antanut. Luotan Sannan osaamiseen 100 % ja tiedän, että jotain huikentelevan hienoa sieltä on kuitenkin tulossa.

Jännityksellä siis jään odottamaan millainen hieno sinkun kansikuva on oikein tulossa. Sovimme Sannan kanssa, että hän todennäköisesti tekisi myös muutamaan seuraavaankin sinkkuun kansikuvat. Sitten sinkut näyttäisivät kuin joltain sarjalta ja pidän siitä ajatuksesta.

Tykkää facebookissa!

Kategoriat

Pin It on Pinterest

Share This