Sinkku on parhaillaan työstettävänä Jarilla. On hankala miettiä mitä kaikkea prosessiin vielä kuuluu, mutta ajattelin tehdä väliajalla kaikkea muuta, mitä kuvittelen sinkun julkaisuun liittyvän.
Siispä varasin sinkun promokuvaukset tälle viikolle. Etsiskelin kuumeisesti valokuvaajia ja vastaan tuli Kaisa Maria Hollanti, jonka kuvista vakuutuin heti. Kaisan studio sattui yllättäen olemaan melkein meidän salin naapurissa Niittyläntie 9:ssä, joten paikalle oli ainakin helppo mennä.
Kun kuvauspäivä oli sovittu, alkoi päässä pyöriä tutut kelat. Tämä siitäkin huolimatta, että luotin 100% Kaisan ammattitaitoon ja silmään.
- Pitäskö vähän laihduttaa? Vielä ehtisi pari kiloa.
- Pitäs uusia koko vaatekaappi! Mulla ei oo mitään hienoja vaatteita!
- Näytän niin vanhalle. *Googlettaa plastiikkakirurgia*
- Entä jos näytän kuvissa kamalalta? Entä jos mun kaksoisleuka näkyy joka kuvassa?
- Olis sittenkin pitänyt varata meikkaus ja hiustenlaitto!
Tiedän olevani luonteva kameran edessä, mutta silti KAIKKI epävarmuudet pyrki pintaan ja jouduin todellakin perustelemaan itselleni miksi en tarvitse mitään näistä. En siis laihduttanut tai varannut kasvojenkohotusta.
Mietin, että miksi mun pitäisi edes olla kaunis? Mikä velvoite se ylipäätään on? Eikö nyt ole kyse on musiikista? Voisinhan myös ottaa kuvia, jossa mulla on epämuodikkaat vaatteet, ei meikkiä ja tukkakin huonosti. Sehän voisi olla jopa jonkinlainen kannanotto, kun musiikkikin on masennuspoppia. Pitäisikö ”virheitä” sittenkin korostaa?
Kuvauspäivänä menin paikalle omana itsenäni. Ajattelin, että sillä tavalla mulla on kaikista luottavaisin ja itsevarmin olo joka tapauksessa. Salamavalon välkkeessä rentouduin. Kaisa oli ihana valokuvaaja ja mun oli helppo olla kameran edessä. Tuli luottavainen olo, että sinkun promokuvaukset onnistuu hyvin. Nyt odotan innolla kuvausten lopputulosta.
Seuraavaksi pitäisi myös kehitellä sinkun kansikuva ja siihen mulla onkin jo jotain ratkaisua kehitteillä.