Tässä muutama viikko sitten tajusin, että sinkullehan pitää tietenkin olla hieno sinkun kansikuva. Visioni sinkun kannesta oli se, että en halua siihen omaa pärstääni. En myöskään halunnut, että kansikuva alleviivaa jotain itsestäänselvää (= jos kappale kertoo hevosesta, sinkun kannessa on hevonen). Ennemmin toivon, että kansitaide antaa musiikille uuden tason ja tuo siihen jotain syvyyttä.
Omat kuvaustaitoni ovat niin alkukantaiset, että asiaan oli kaksi vaihtoehtoa: 1) Kuvata itse sinkun kanteen niin kamala kuva, että se on koominen ja siten myös taidetta. 2) Kysyä joku muu tekemään kansitaidetta.
Päädyin vaihtoehtoon 2.
Etsiskelin ensin muutamia valokuvaajia, mutta lopulta päädyin siihen, että kannet tekee serkkuni ja taiteilija Sanna Sipi. Ennen joulua aloimme visioimaan kansitaidetta yhdessä Sannan kanssa. Katselimme hänen tekemiään töitä, kuuntelimme tekemääni musiikkia, istuimme hämärässä kynttilänvalossa ja söimme linssikeittoa. Kuulostaapa taiteelliselle – haha!
Oikeastaan meillä löytyi melko nopeastikin yhteinen ajatus siitä millainen tunnelma kansikuvasta voisi välittyä. Halusin kuitenkin, että Sanna antaa kanteen oman näkemyksensä julkaistavasta biisistä, joten mitään liian tarkkoja raameja en työlle antanut. Luotan Sannan osaamiseen 100 % ja tiedän, että jotain huikentelevan hienoa sieltä on kuitenkin tulossa.
Jännityksellä siis jään odottamaan millainen hieno sinkun kansikuva on oikein tulossa. Sovimme Sannan kanssa, että hän todennäköisesti tekisi myös muutamaan seuraavaankin sinkkuun kansikuvat. Sitten sinkut näyttäisivät kuin joltain sarjalta ja pidän siitä ajatuksesta.