Jos ihmettelet mikä ihme on makroruokavalio, lue edellinen postaus ”Mikä on makroruokavalio – Makroruokavalio osa 1/3”

Kiellettyjä ruoka-aineita, grammatarkkoja käskyjä syödä juuri sitä ruokaa mitä ei juuri nyt tee mieli, karkkien korvaamista rahkalla ja mansikoilla. Tämä on usein ensimmäinen mielikuva erilaisista dieeteistä tai ruokavalioista. Kovia rajoituksia ja kieltäytymistä seuraa täydellinen kontrollin menetys: ”En ole syönyt suklaata kuukauteen! Nyt on pakko saada koko levy!” Ja kontrollin menetystä seuraa ruokamorkkis: ”Miksi mun pitikin taas mennä syömään suklaata? Eikö mulla ole lainkaan itsekuria? Miksi mä aina repsahdan ylilyönteihin?” Ruokavaliolla oleminen ei tarvitse olla mitään näistä. Voisiko makroruokavaliolla oleminen opettaa meidät pois ruokamorkkiksesta? Voisiko makrojen laskeminen opettaa hyväksymään herkuttelun ja nautinnon osaksi normaalia elämää? Parhaimmassa tapauksessa kyllä.

Makroruokavalio ei kiellä sinulta mitään.

Saan makroruokavaliota noudattavilta asiakkailta paljon kommentteja siitä kuinka he ovat selättäneet hiilikammon, eivätkä pode enää huonoa omatuntoa pienistä sokerisista herkuista tai leivän syömisestä. Niitä kaikkia voi syödä makroruokavaliolla olipa tarve laihduttaa, lihottaa tai ylläpitää painoa. Kyse on vain tavoitetta vastaavan energiatasapainon ja makrojen löytymisestä. Kun mitä tahansa ruokaa saa syödä, asiat muuttuvat yksinkertaisiksi ja suurin osa ruokastressistä jää pois. Jo pelkästään tämä ajatus opettaa, että kohtuus kaikessa on avain onnistumiseen. Hauskinta tässä on se, että esimerkiksi itse söin viime dieetilläni joka toinen päivä vaahtokarkkeja. Kohtuudella tietysti, jotta päivään mahtuisi terveellisiäkin hiilareita.

Kirjaaminen auttaa näkemään millä on merkitystä

Koen että makroruokavaliolla on helppo selättää myös ruokaan liittyviä pelkoja ja ennakkoluuloja, koska ruokien kirjaaminen auttaa näkemään ruokien ravitsemuksellisen arvon. Opit huomaamaan, että leipäpalan energia- tai hiilihydraattimäärä on vain pieni osa päivittäisestä hiilihydraatinsaannista tai suklaapatukka ei kaadakaan koko päivän venettä.

Monet kommentoivat, että vasta ruokia kirjatessa on alkanut ymmärtää kuinka paljon oikeaa ruokaa pitää syödä tai millainen merkitys erilaisilla ruoka-aineilla on. Makroruokavalio on tuonut useilla valmennettavillani esiin sen, että he syövät liian vähän tai he saavat liian vähän tai paljon jotakin energiaravintoainetta (eli hiilihydraattia, proteiinia tai rasvaa). Kun vihdoin saa oikein luvan kanssa lisätä ruokavalioonsa ruisleipää ja pastaa, elämä helpottuu ja tulee merkittävästi nautinnollisemmaksi. Monille naisille päivittäinen 2000 kcal syöminen tai yli 200g hiilihydraattimäärä voi olla aluksi jopa yllättävän tiukka haaste. Kuulun myös itse tähän ryhmään.

Tavoitteeni vaativat, että syön reilusti, mutta ruokahaluni ei ole tavoitteen mukainen. Kirjaamalla makroja (ainakin toisinaan) varmistan riittävän energian ja hiilihydraatin saannin. Minun on sisällytettävä ruokavaliooni usein mehuja, mysliä, muroja, vaaleaa leipää tai riisiä, jotta saan energian- ja hiilihydraatintarpeeni täytettyä. Tähän määrään mahtuu hyvin myös karkkipussi silloin kun mieli tekee. Aiemmin olisin saattanut syytellä itseäni makean syömisestä turhaan. Ja uskokaa tai älkää, voin paremmin kuin koskaan aiemmin. Väitän että yhtenä suurena tekijänä hyvinvoinnin lisääntymisessä on niinkin yksinkertainen seikka kuin riittävä ja tasainen energiansaanti.

Kun opit syömään riittävästi, herkkuhimot häviävät

Kuten kirjoitin postauksessa ”Kuinka eroon herkkuhimoista”, herkkuhimot ovat selätettävissä kun syö riittävästi oikeaa ruokaa. Tiedätkö kuinka paljon sinun pitäisi oikeastaan syödä? Monille se on täysi mysteeri. Esimerkiksi muutaman viikon ajanjakso makroruokavaliolla voi jo helpottaa ruoan määrän arvioimista ja opettaa sinut syömään riittävän määrän proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvoja. Kun ruokailu on tasaista täsmäsyömistä ja saat kaikkia makroravintoaineita sopivassa suhteessa, olet kylläinen ravittu. Tällöin on vaikea syödä liikaa sokerisia ja rasvaisia herkkuja, ja potea ruokamorkkista kun syöminen pysyy kontrollissa ilman yrittämistä.

Pitääkö makroja laskea tästä ikuisuuteen?

Makroruokavaliota voidaan käyttää pidempiäkin aikajaksoja, mutta se voi toimia myös herättelijänä ja suunnannäyttäjänä. Makroja voidaan seurata esimerkiksi vain muutaman viikon ajanjakso, jonka tarkoituksena on tarkistaa ravitsemuksen nykytila ja opettaa lisäämään vaikkapa proteiinia ruokavalioon. Kaiken ei siis aina tarvitse olla joko-tai. Olisi ylipäätään epärealistista odottaa, että laskeminen olisi ikuista. Kaiken tarkoituksena on, että ruokailu olisi tulevaisuudessa helpompaa, rennompaa ja saisit nopeammin niitä tuloksia joita havittelet.


Tule uutiskirjeen tilaajaksi TÄSTÄ ja saat lahjaksi e-kirjan!

Pin It on Pinterest

Share This