Olen ollut pitkään sitä mieltä, että painon tarkkailu tekee ihmiset neuroottisiksi ja siksi olen välttänyt sitä useiden asiakkaiden kanssa. Lopetin oman painon seuraamisen siinä vaiheessa kun vaaka alkoi ahdistaa. Se tuntui vievän tuskallisen paljon huomiota pois itse tekemisestä ja määrittävän koko päivän fiiliksen. Kun pääsin irti vaakasta, huomasin olevani paljon tyytyväisempi itseeni, ottavani liikunnan suhteen monipuolisempia tavoitteita ja lopulta vaakalukema menetti merkitystään. Jos joskus satuin vaakalle astumaan, huomasin ettei se aiheuttanut minulle enää tunnereaktiota.

Se mistä vaaka-ahdistus usein johtuu on, että ihmiset eivät ymmärrä vaakan perimmäistä luonnetta. Pidämme kilon painonnousua maailmanloppuna. Luulemme painonnousun tarkoittavan aina lihomista ja painon laskun laihtumista. Pelästymme kun näemme iltapainon, sillä ensimmäinen ajatus on: ”Lihoin päivän aikana 2kg! Minähän PAISUN!” Aloitamme salitreenaamisen ja vaakalukema alkaa nousta, ja sitten taas lopetamme salitreenaamisen, koska: ”Minähän vain lihoin kun treenasin salilla!” Aloitamme karppauksen, koska ”sillä se paino aina lähtee” ja pelkäämme hiilareita koska: ”Kun lisää hiilareita, mulla tulee heti 3kg lisää painoa”. Syöt viikonloppuna pussillisen karkkia ja käyt ravintolassa. Seuraavana päivänä katsot painoa ja toteat ”lihoneesi” +2kg ja päätät vähentää syömistä seuraavalta päivältä jotta ”laihtuisit”. Kuulostaako tutulta? Minun korvaan tällainen ajatusmaailma kuulostaa täysin järjettömälle, sairaalle, neuroottiselle ja aivan henkisesti aivan helvetin raskaalle. Sitä se myös on. Tällä tyylillä elämästä tulee jatkuvaa soutamista ja huopaamista jossa tehdään päätelmiä ja päätöksiä liian lyhyellä (päivien tai jopa tuntien) aikavälillä.

Painonvaihtelut eivät ole aina läskiä. Vaakalukeman tippuminen ei tarkoita automaattisesti rasvan palamista. Se että havittelee ainoastaan vaakalukemaa ymmärtämättä mistä asioista numero siellä koostuu on aivan käsittämätöntä tyhmyyttä (no okei, tietämättömyyttäkin myös). Tällainen tavoite ajaa meidät pussikeittokuureille, se ajaa meidät pois liikunnan parista. Se ajaa meidät vuosi vuodelta kohti heikompaa toimintakykyä. Menetät lihasmassaa, menetät toimintakykyä, hidastat aineenvaihduntaa, heikennät terveyttä.

Opettele tuntemaan ihmisfysiologiaa edes sen verran, että ymmärrät painon koostuvan muistakin asioista kuin läskistä. Paino koostuu lihaksista, luista, kudoksista, nesteistä, ruokamassasta joka on sisälläsi ja tietysti myös rasvasta. Luuletko, että ainut muuttuva asia kehossa on rasvan määrä? Luuletko, että kaikki muu kehossa on täysin stabiilia? Kun pudotat hiilarit pois ruokavaliosta, kadonnut paino ei suinkaan ole rasvaa vaan glykogeenivarastojen tyhjenemistä. Ja kyllä, olosi saattaa ”tuntua hoikemmalle”, mutta sillä ei ole mitään tekemistä rasvanpolton kanssa. Jos taas lisäät hiilareita ruokavalioon pitkän vähähiilarisen jakson jälkeen, glykogeenivarastot täyttyvät ja nestettä kertyy kehoon. Nesteen kertyminen ei ole paha asia, kuten jotkut naiset tuntuvat kuvittelevan. Se on normaali asia. Jos syöt dieetillä reilummin herkkuja yhtenä päivänä, täyttyvät nämä glykogeenivarastot samaan tapaan, nestettä kertyy kroppaan ja osa kertyneestä painosta on luonnollisesti itse ruoan painoa. Kuten totesimme viimeisimmän ravintovalmentajakoulutuksen lähijaksolla, kroppaan on erittäin vaikea kerätä 150g enempää rasvaa yhden päivän aikana.

”No ei mua haittaa jos lihasmassaakin lähtee, parempi vaan kun laihdun 2kg viikossa.” Kyllä se muuten haittaa jos laihdutat pois sitä massaa joka ylläpitää terveyttä ja toimintakykyä. Kahden kilon pudotus viikossa on liikaa. Jopa yhden kilon pudottaminen viikossa on liikaa, mikäli haluaa säilyttää lihasmassan. Jos kuulen tällaisen lauseen asiakkaan suusta, voin sanoa jo suoraan, että: ”Sinä et tajua omaa parastasi, joten tässä asiassa et ole enää oikeustoimikelpoinen henkilö.” Kaikki se paino mikä lähtee laihduttaessa muualta kuin rasvasta on turhaa ja ajanhukkaa.

Mutta onko tähän kaikkeen ratkaisu se, että lopettaa vaakalla ravaamisen kokonaan? Näen asian niin, että aluksi se voikin olla ratkaisu. Näin pääsee pahimmasta ajatusmylläkästä eroon, varsinkin jos samalla työstää ajatuksia itsestä (esim. terapiassa). Koen kuitenkin, että tähänkin asiaan kannattaa opetella suhtautumaan neutraalisti ja käydä sekin prosessi läpi. Miksi vaakalukema aiheuttaa tunnereaktion? Mistä ylipäätään tiedät oletko laihtunut vai lihonut? Vaaka ei nimittäin yksistään pysty sitä sinulle kertomaan. Painon seuraaminen voi olla opettavaista. Se voi opettaa kehon toiminnasta, kun samalla opettelee seuraamaan painoa pitkällä aikavälillä, ei vain yksittäisiä päiviä siellä täällä. Painoa voi käyttää yhtenä edistymisen seurannan välineenä mutta ei ainoana. Opettele monipuolistamaan tavoitteita ja mieti myös toimintaan tähtääviä tavoitteita. Pelkän päämäärän ajatteleminen on kuluttavaa. Nauti ennemmin tekemisestä, kokemisesta ja oppimisesta.

Viimeisimmän dieettini aikaan mittasin painoa lähes päivittäin (luonnollisesti tein sen aina ensimmäisenä aamulla wc käynnin jälkeen). Tarkkailin yhden päivän sijaan viikon keskiarvopainoa, silloin ei ollut oikeastaan väliä mitä viikolla painoin, sillä paino heittelehti noin +/-1kg välillä ja vapaan aterian jälkeen (joita pidin kerran viikossa ja söin v*tusti) painoa tuli useinkin +1,5-2kg lisää. Se oli luonnollista. Vaikka painossa oli isojakin heilahduksia, viikon keskiarvopaino oli kutakuinkin stabiili tai hienoisesti laskusuuntainen. Muutoksia ruokavalioon ei siis tehty yhden päivän perusteella, eikä yhden päivän lukemalla ollut vaikutusta oikeastaan mihinkään. Ainut mikä merkitsi oli viikon keskiarvopaino ja sekin useamman viikon aikajänteellä.

Vaaka voi parhaimmillaan auttaa ymmärtämään, että paino muuttuu ja se kuuluu kehon normaaliin toimintaan, ja sillä on vain vähän tekemistä kehon läskien kanssa. Huomaat kuinka vähän yksittäisillä päivillä on tekemistä rasvanpolton kanssa. Voit herkutella ja antaa painon vain nousta seuraavalle päivälle ilman turhaa nälkäkuurirangaistusta. Loppujen lopuksi vaaka on vain esine josta näet numeroita. Se ei mittaa hyvinvointia, vireystasoa, terveyttä, iloa tai muitakaan elämän merkityksellisiä asioita.

Pin It on Pinterest

Share This