Opin treenaamaan hämyisessä luolassa

Kun yli 10v sitten aloitin ensimmäistä kertaa salitreenaamisen, kävin kunnallisilla saleilla ja olin pihalla kuin lumiukko. Suoraan sanottuna hävetti kävellä salin ovista sisään, koska joka kerta laitteisiin vääntäytyessä mietin olenko edes oikein päin. Kun vuosia kului ja haaveissa oli tavoitteellinen treenaaminen, aloin kokeilla treenipaikkoja.

Kävin pari kertaa ns. naisten salilla, mutta ahdistuin. Pinkkiä siellä, pinkkiä täällä. ”Ihania” voimalauseita. Pukuhuoneessa tuoksuu ruusuilta ja peilin eteen on kannettu kasa muotoilutuotteita. Salilla musiikki soi vienosti taustalla, ihmiset pumppaavat laitteissa reiden lähentäjiä (kyllä sekin on ihan hyödyllistä, mutta miksi aina niitä reiden lähentäjiä) ja lukevat naistenlehtiä. Vedin korvanapit korvaan ja treenasin hiki valuen, ääniä päästellen (toim. huom. ei pieruja) ja salin isoimmat painot valiten. Sain mulkoilevia katseita osakseni. Tunsin olevani kummajainen. Vaikka tykkään pinkistä, niin liika on liikaa. Jos olisin ollut paikassa kauemmin olisin varmaan oksentanut sateenkaaren ja paskantanut tähtisadetta.

Lopulta yrityksen ja erehdyksen kautta päädyin voimanostajien anaboliseen äijäluolaan. (Taisin olla ensimmäinen nainen joka asteli salin ovista sisään.) Kaijuttimista pauhasi 24/7: ”Masokisti, sadisti se koskee sinua. Anarkisti, fasisti, se koskee sinua. Nauru seis, liikkeet jatkuu se koskee sinua. Kansalle virtaa, se sattuu ja se koskee sinua! Kärsi! Kärsi! Kärsi!” Salin peiliin oli jämähtänyt kiinni räkä (tai joku muu vastaava erite). Silti jollain sairaalla tavalla tykästyin paikkaan. Aivan hirveä raivo kaikessa tekemisessä. Ennätykset runnotaan uusiksi vaikka väkisin koko salin huutaessa ”nosta nyt SAATANA”. Ketään ei kiinnosta tuletko paikalle pieruverkkareissa, oletko käynyt suihkussa viimeksi viikko sitten tai onko painoa tullut 10kg vai 100kg viime näkemästä.Pahin virhe mitä saattoi tehdä oli penkkipunnerruksen jättäminen irti rinnasta tai kyykyn kaatuminen eteen. Siellä maan alla kosteassa ja hämyisessä luolassa opin ensimmäistä kertaa treenaamaan kovempaa kuin aiemmin. Vaikka paikassa oli huonotkin puolensa, niin treenaaminen siellä oli opettavaista aikaa.

Olisi hienoa jos jokainen treenaaja pääsisi ympäristöön, jossa lopetetaan se läskien vatvominen ja keskitytään olennaiseen eli suorituskykyä nostavaan treenaamiseen ja laadukkaisiin treenitekniikoihin. Paikka jossa ihmiset kannustavat toisiaan tosissaan ruokkii onnistumista jokaiselle. Kun tuntee kanssatreenaajat ei kehtaa jäädä viikoiksi sohvalle makaamaan ellei ole ihan pakko. Tutulle uskaltaa sanoa suoraan ”vituiksi meni”, jos selkä pyöristyy maastavedossa tai penkkipunnerrus jää rinnalle. Ympäröi itsesi tinkimättömillä treenaajilla ja urheilijoilla ja hengitä samaa ilmaa heidän kanssaan. Tällaisessa seurassa oma asenteesi treenaamiseen ja ulkonäköön muuttuu vaikka sinusta ei tulisi urheilijaa. Ketään ei nimittäin kiinnosta miltä näytät, vaan paljonko nostat.

Olen huomannut, että olen uuden saliprojektin myötä palannut ikäänkuin juurilleni. Olin yritystä perustaessani kapinallinen ja siitä sain kuulla sekä hyvässä että pahassa. Kun perustin yritykseni 2011 oli tavoitteenani luoda paikka, jonne tullessa kehittyy väkisin. Toivoin, että saisin äijäluolasta pienen palan mukaani (ne parhaat palat). Halusin paikan jossa kaikki tuntevat toisensa, jossa treenataan pienellä porukalla mutta ei kuitenkaan olla sisäänpäin kääntyneitä. Paikan jonka henki huokuisi asennetta ja kulmikkuutta. Ei enkelipölyä ja zeniä vaan yksinkertaisuutta ja suoraviivaisuutta. Kun ympärillä on jatkuvasti ihmisiä jotka treenaavat tosissaan, urheilijoita joiden elanto on kiinni suorituskyvystä ja toinen toistaan vahvempia miehiä ja naisia niin omatkin suoritukset yltävät aina vain parempaan. Jokainen valmennettava ja treenaaja pistää 110% likoon miettimättä mahamakkaroita tai selluliittia.

Terveellinen elämäntapa on täynnä sääntöjä

Puhun paljon siitä, että kuinka terveelliset elämäntavat pitäisi tuntua helpoilta. Yksi ilta sitten mietin tässä, että ”paskat”. Jos elämä olisi aina helppoa, söisin enemmän berliininmunkkeja, valvoisin myöhään ja nukkuisin pitkään. Olisi kiva jos saisi samoja tuloksia tekemällä asioita vain puolitehoilla. Se olisi helppoa ja ainakin tiettyyn pisteeseen asti kivaakin. Jos kuitenkin haluaa kehittyä (sopii mihin tahansa elämän osa-alueeseen), on oltava sääntöjä joita noudattaa.

Ilman sääntöjä suurin osa meistä olisi kuin pikkulapsia. Nukuttaisiin milloin sattuu ja karkkipäivä olisi joka päivä. Kun olemme lapsia, aikuiset sanelevat meille säännöt ja valvovat niitä. Kun olemme aikuisia, meidän pitäisi itse sanella omat sääntömme ja pystyä sitoutumaan niihin. Varaudu siihen, että kun muutat jotain kohtaat aluksi vastustusta. Mitä kauemmin toistat uutta, sen vaikeampi siitä on enää luopua.

Kuvitellaan, että menet nälkäisenä ruokakauppaan ostamaan terveellistä välipalaa. Viimeistään karkkihyllyn kohdalla mielessä käy, ”josko nyt yhden suklaapatukan alkupalaksi”. Jos tässä kohtaa ei ole tehnyt itsensä kanssa sopimusta ”ensin syön oikeaa ruokaa ja sitten ostan herkkuja jos niitä vielä tarvitsen”, niin suklaapatukka livahtaa ostoskoriin huomaamatta. Terveellinen elämä on täynnä sääntöjä joihin tulee sitoutua loppuelämäkseen.

Säännöt ja kurinalaisuus eivät tarkoita, että koko elämä olisi kärsimystä. Uusiin tapoihin tottuu ajan kanssa. Loppujen lopuksi tasapainossa oleva keho ei vaadi herkkuja alituiseen eikä jää joka ilta sohvan pohjalle tuijottamaan televisiota. On itsestään selvää, että liikut säännöllisesti, nukut riittävästi ja syöt hyvin, vaikka välillä v*tuttaisi. Siinä missä suklaapatukasta kieltäytyminen olisi tuntunut vuosia sitten maailmanlopulle, kuten pikkulapsesta joka heittäytyy kaupan lattialle itkemään, ei se tänään hetkauta juurikaan. Suklaapatukka odottaa kaupan hyllyllä sitä oikeaa hetkeä.

Itsensä syyllistäminen tai herjaaminen ei auta tekemään parempia valintoja jatkossa. Opettele ennemmin ymmärtämään kuin ruoskimaan itseäsi. Useimmat meistä kuitenkin syyllistyvät juurikin tähän oman itsensä sättimiseen. Itsensä sättiminen ja haukkuminen ei lisää terveyttä tai hyvinvointia – päinvastoin. Mitä enemmän sitä teet, sen pienemmiksi palasiksi murenet sisältä. Sen enemmän iskostat mieleesi kuinka heikko, saamaton ja laiska olet – ja silloin todella alat olla. Mitä pidempään päätät toistaa tätä mantraa, sitä vaikeampi siitä on luopua.

Säännöt eivät siis tarkoita, että elämän tulisi muuttua itsesyytöksen poluksi. Silloin kun herkuttelet, herkuttele hyvällä omalla tunnolla. Silloin kun lepäät, salli se itsellesi. Terveellisen elämän säännöt menevät käytäntöön ymmärryksen ja lempeyden kautta.


Aktivoi aineenvaihduntasi -valmennus starttaa 9.4.. Tule mukaan TÄÄLTÄ!

Tuhoatko terveyttä ehdottomuudella?

Olen kuullut useammalta valmennettavaltani tämän saman tarinan ja luulen että he eivät ole ainoita jotka kärsivät tästä ongelmasta.

”Tiedän kyllä mitä minun pitäisi syödä ja millainen ruoka on terveellistä, ja haluan syödä itse tehtyä ravinnerikasta ruokaa ilman lisäaineita. Ongelmana on se, että loppuviikkoa kohti jaksaminen ja into ruoanlaittoa kohtaan lopahtaa. Tämä aiheuttaa puolestaan sen, että koska minulla ei ole ruokaa valmiina, siirrän nälkää pienillä pikaratkaisuilla, kuten syömällä yhden leivän. Kun olen siirtänyt nälkää päivän aikana useamman kerran huomaan, että karkkipussi tarttuu väkisin käteen kaupan hyllyltä ja makeaa kuluu illalla tolkuttomia määriä…” 

Kun arki rullaa vauhdilla, eteen tulee väistämättä tilanteita jolloin TV:n katsominen voittaa ruoanlaiton 100-0. Ajatus siitä, että ruoka olisi aina alusta asti itse valmistettua on kaunis. Jos totuus kuitenkin on, että aina ei vain jaksa varautua valmistamalla ruokaa etukäteen, voisiko itsensä päästää helpommalla ja silti elää terveellistä elämää? Entä jos liian tiukka ruokafiltteri sabotoi terveyttäsi ja vie sinut kauemmaksi tavoitteistasi?


”Syömättä jättäminen on aina huonompi vaihtoehto kuin syöminen!”


Voisiko valmisruoan syöminen helppona ja nopeana ratkaisuna toimia ja olla täysin ok? Voisiko se edistää terveyttä ja kehonkoostumusta? Olisiko parempi koota kunnollinen ateria käyttämällä valmisruokaa tai puolivalmistetta, kuin lykätä ruokailua napostelemalla jotain pientä vähän väliä? Onko lisäaineiden välttely olennaista? Huijaatko itseäsi hokemalla ”kyllä mä kohta sen ruoan teen” ja sitten et koskaan teekkään? Syömättä jättäminen on aina huonompi vaihtoehto kuin syöminen!

  • Jos viimeisimmästä syönnistä on aikaa enemmän kuin neljä tuntia, ei liikuntaankaan riitä virtaa. On turha syyttää itseään laiskuudesta, kun tosiasiassa

 

  • Jos olet energiavajeessa päivällä, niin illasta keho pyrkii ottamaan energiavajeen kiinni. Tällöin sorrut energiatiheään ruokaa kuten sokerisiin tai rasvaisiin herkkuihin. Ja koska ne eivät täytä, niitä on helppo syödä liikaa. Vetämällä päivän syömättömyyteen ja energiavajeeseen pussillisen karkkia ja suklaata, ammut verensokerin suoraan kuuta kiertävälle radalle. Lisäksi saat takuulla enemmän lisäaineita ja tyhjiä kaloreita kuin syömällä ”äitien tekemää” kinkkukiusausta.

 

  • Kun lykkäät ruokailua pienellä napostelulla, opetat itsesi napostelemaan. Opetat itsesi pois säännöllisestä ruokarytmistä.

Tarinan opetus on, että asettamalla rima riittävän matalalle ja säätämällä sitä tilanteen mukaan hoidat terveyttäsi huomattavasti enemmän kuin pingottamalla. Jos huomaat olevasi aina seuraavaan karkkipussiin saakka terveysnatsi, kannattaa miettiä olisiko terveysnatsismissa se syy joka johtaa sinut kerta toisensa jälkeen karkkipussin ääreen. On-off ajattelu tuo harvoin toivottuja tuloksia – yleensä asia on juuri päinvastoin.


Aktivoi aineenvaihduntasi -verkkokurssi starttaa jälleen. Tule mukaan opettelemaan tapoja, jotka eivät perustu kielloille tai poppakonsteille. Toimiva aineenvaihdunta on terveyden perusta ja sopivan kehonkoostumuksen edellytys.

Miksi laihduttajan ruokavalio epäonnistuu?

Koen, että ruokavaliot ovat kokeneet omissa mielikuvissani pienen inflaation ajan saatossa, koska valmennan pääasiassa tapaperusteisesti. Valmennuksessa ei siis useinkaan tehdä valmista ruokavaliota jota noudattaa, vaan annetaan vain pieniä yksittäisiä tehtäviä ja tapoja joita lähdetään opettelemaan yksi kerrallaan. Tällainen tapa voi olla esimerkiksi se, että ihminen alkaa syödä proteiinipitoisen aamupalan pelkän aamukahvin sijaan. Ruokavalioita ei ole tullut käytettyä, koska ei ole ollut tarvetta. Ihmiset ovat oppineet asioita hyvin ilman ruokavaliotakin. Joissakin tapauksissa ruokavaliosta on kuitenkin merkittävää hyötyä ja se on tehokas työväline kunhan sitä käytetään oikein.

Kuva: Paula Kesäläinen Kuva: Paula Kesäläinen

Ruokavalioiden ongelma on se, että niitä annetaan ihmisille kevein perustein ja huonoilla ohjeilla varustettuna. Oikeastaan useinkaan ohjeita ei anneta juuri lainkaan, vaan lyödään vaan lappu kouraan ja käsketään noudattaa sitä. Jos ei noudata, vika on valmennettavan itsekurissa ja kyvyttömyydessä noudattaa annettuja ohjeita. Aiemmassa postauksessa kirjoitinkin siitä, että ensin tulisi opetella terveellisen elämän perustavat, jotka ovat kuin kivijalka jokaiselle elämäntapamuutoksesta / laihtumisesta / suorituskyvystä kiinnostuneelle ihmiselle ja jos tämän jälkeen on tarvetta, voidaan käyttää ruokavaliota apuvälineenä muutoksessa.

Milloin sitten ruokavaliosta on hyötyä? Esimerkiksi silloin kun olet selvässä tasannevaiheessa ja / tai haluat lisää edistymistä valitsemallasi osa-alueella (rasvanpoltto, lihaskasvu, suorituskyky tmv.). Tarkemmalla tekemisellä pääset tasannevaiheiden yli ja saat tarkkaa tietoa millainen ruokavalio aiheuttaa toivottuja muutoksia. Jos annan valmennuksessani ”ruokavaliota” suosin ennemmin makrolaskentaa (lasketaan siis proteiinin, hiilihydraatin ja rasvan saantia). Se ei ole vaikeaa ja jokainen valmennettava voi syödä juuri niitä ruoka-aineita, joita haluaa. Makrolaskennassa mitään ruokaa ei tarvitse kieltää ja tylsistyminen samoihin ruokiin ei pääse yllättämään.


”Laihduttajan ruokavalio epäonnistuu jo siinä vaiheessa kun yritetään masokistisesti iskeä itsensä pullamössön syöjästä tiukalle ruokavaliolle.”


Jos kokeilen valmennettavani kanssa ruokavaliota, haluan että tekemisessä säilyy siitä huolimatta rentous ja siksi annan nämä ohjeet jokaiselle, jolle annan makroperusteisen ruokavalion noudatettavaksi:

  1. Ensimmäiset kaksi viikkoa menee aina opetellessa. Sinun ei tarvitse osata heti laskea makroja tai tietää millä ruoka-aineilla saat makrot täyteen. Harjoittele ja tutki rauhassa ilman paineita. Tämän pitää olla mielenkiintoinen tutkimusmatka. Jos se aiheuttaa jo heti alussa ahdistusta, ruokavaliolla olemista ei kannata jatkaa ensimmäistä viikkoa pidempään. Ennen ruokavaliolle siirtymistä pitää löytää oikea asenne, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet eikä maailma kaadu ensimmäiseen epäonnistumiseen tai siihen jos et saavuta tavoitteitasi vielä.
  2. Opettele löytämään rentous myös ruokavalion noudattamiseen. Sinun ei tarvitse syödä pelkästään terveellistä ruokaa, vaan voit myös herkutella hyvällä omalla tunnolla 10-20% ajasta. Ei haittaa vaikka toisinaan olisit viettämässä tyttöjen iltaa, synttäreitä tai syömässä ravintolassa puolison kanssa. Opettele erottamaan tilanteet joissa ei kannata laskea syömääsi ruokaa. Jos herkuttelun jälkeen huomaat ruoskivasi tai syyllistäväsi itseäsi, ei ruokavaliota kannata jatkaa. Opettele ensin armollisuutta itseäsi kohtaan ja löytämään tasapaino herkuttelun ja terveellisen syömisen välille.
  3. Makrolaskennan pitäisi olla kivaa ja mielenkiintoista, ei masokistinen kidutustaktiikka. Jos huomaat tulevasi neuroottiseksi tai stressaantuneeksi älä jatka ruokavaliolla olemista. Palaa tapaperusteiseen tekemiseen ja selvitä syyt mitkä johtivat ahdistuksen syntyyn.

Laihduttajan ruokavalio epäonnistuu jos siinä vaiheessa kun yritetään masokistisesti iskeä itsensä pullamössön syöjästä tiukalle ruokavaliolle. Opettele ensin perustavat, jotka ovat kaiken tekemisen kivijalka. Jos vielä sen jälkeen koet tarvitsevasi ruokavaliota ja koet ruokavalion noudattamisen mielekkääksi työkaluksi kehityksen vauhdittamiseen, silloin sitä kannattaa ainakin kokeilla.


Aktivoi aineenvaihduntasi -valmennus starttaa 6.2.. Tule mukaan TÄÄLTÄ!

Olen kuuluisa ”laihaläski”

Muutama viikko sitten kävin Inbody laitteen käyttöönottokoulutuksen ja tässä yhteydessä mittasin laitteella ensimmäistä kertaa myös itseni. Inbody mittaa mm. lihasmassaa, rasvaprosenttia, sisäelinten ympärillä olevaa viskeraalirasvaa.

Tältä näyttää kun rasvaprosentti on 26 ja lihasmassa on normaalin alarajalla.

Mittauksen mukaan voisi ajatella, että minähän olen juuri se ”laihaläski” josta kaikki aina varoittelevat ja jolle nauretaan. Siis sellainen joka painaa vähän, mutta rasvaprosentti on korkea. Aiemmin olisinkin ajatellut juuri näin. Olisin panikoinut ja ajattelut, että nyt mun pitää muuttaa KAIKKI, jotta saan rasvaprosentin tippumaan ja lihasmassan ylös. Mutta tiedättekö mitä? Minä en muuta nyt yhtään mitään. Minä en ole laihaläski, vaan suorituskykyinen, aikaansaava ja kaunis nainen!

Usein olen sanonut, että ”ei se paino vaan se kehonkoostumus”. No en olisi voinut olla pahemmin väärässä. Edes rasvaprosenttimittaus ei kerro miltä näytät saatikka sitä miten energinen tai suorituskykyinen olet. Se ei kerro ihmisarvoasi. Keskity yksittäisten mittausten sijaan kokonaisuuteen ja tekemiseen. Riittävästi lepoa, kovaa treeniä ja paljon fiksua ruokaa toimii aina.  

Taustani huomioiden, olen todellakin mennyt eteenpäin vaikkei siitä paperilla olekaan todisteita. Tiedän sen, koska olen henkisesti ja fyysisesti vahvempi kuin koskaan aiemmin ja tunnen kehittyväni jatkuvasti lisää. 

Pitäisikö mittauksessa käydä kuukauden välein, että näkee jos onkin tehnyt kaiken päin persettä ja osaa korjata suunnan nopeasti? Ei. Kuukaudessa ei ehdi tapahtua juurikaan muutoksia, joten miksi mittailisi ja vetäisi joka kerta turhaa paniikkia tuloksista? Oikeastaan vasta useamman kuukauden ja vuosien jälkeen tiedät miten olet edistynyt. Liian usein tapahtuvat mittaukset vain stressaavat, sillä ne näyttää siltä kuin mitään ei tapahtuisi. Parhaiten edistymisen näkee siinä miten suorituskykyinen oikeastaan olet ja mihin suuntaan suorituskykysi on menossa.

Kehonkoostumukseen ja sen muokkautuvuuteen vaikuttaa pitkälti myös genetiikka. 26% rasvaa voi näyttää täysin erilaiselta eri ihmisillä. Siksi sinun ei kannata tavoitella samaa rasvaprosenttia kuin kaverin.

Psyykkisen tason muutokset ja asennoituminen ovat avain asemassa ja niitä et voi mitata kehonkoostumusmittarilla. Itselläni suurin muutos on tapahtunut psyykkisellä puolella. Pystyn viemään itseni vahvemmin epämukavuusalueelle treeneissä ja tämä on johtanut kovempaan kehitykseen kuin koskaan aiemmin. (HUOM! Epämukavuusalue tarkoittaa, että joskus on tehtävä tylsää mummojumppaa ja toisinaan taas kyykättävä lähelle pyörtymisen rajamaita. Näiden balanssi on siis tärkeää.)     

Mitä tästä siis opimme? Huomioi kehityksen seurannassa muutkin asiat kuin kehonkoostumuksen tai painon muutokset. Yksi tärkeimmistä muutoksista on henkinen muutos. Vaali arjen ja urheilun suorituskykyä kaikin keinoin. Muista, että muutos on kestävällä pohjalla silloin kun rakastat sitä mitä teet.

Lopuksi lausahdus jota käytän valmennuksissani toistuvasti:

”En ole vielä nähnyt ihmistä, joka olisi helvetin suorituskykyinen, onnellinen ja täynnä energiaa ja näyttäisi ihan paskalle.”

Tykkää facebookissa!

Facebook By Weblizar Powered By Weblizar

Pin It on Pinterest

Share This